Muut lemmikit

Islanninlammaskoira on kotoisin Islannista, jossa se on jalostunut vuosisatojen ja -tuhansien aikana iloiseksi, vilkkaaksi ja seuralliseksi koiraksi. Rodun ulkonäkö vaihtelee pitkäkarvaisesta lyhytkarvaiseen ja värejä löytyy laidasta laitaan. Luonne vaihtelee yksilöittäin yhtä paljon kuin on erinäköisiä islanninlammaskoiria. Ulkonäöltään islanninlammaskoira on kuitenkin tyypillinen pystykorva: Selän päälle kaartuva häntä ja pystyt korvat. Ihannesäkäkorkeus on nartuilla 42 cm ja uroksilla 46 cm.

Koiraa on käytetty Islannissa niin kotieläinten paimennukseen kuin pihanvahtinakin. Islannin kennelliitto perustettiin 1960-luvulla, jolloin alkoi myös islanninlammaskoiran ulkonäöllinen jalostus. Suomeen ensimmäinen islanninlammaskoira saapui vuonna 1989.

Rotu sopii moneen harrastukseen paimennuksesta tokoon, agilityyn tai palveluskoiralajeihin (rodulla on pk-oikeudet). Islantilainen on todettu myös erinomaiseksi luonnossa liikkujan kaveruksi. Islantilainen hyväksyy helposti muut kotieläimet, mutta samaa sukupuolta oleviin koiriin suhtaudutaan usein varauksellisesti.

Pienestä koostaan huolimatta islantilainen tarvitsee kunnolisen perustottelevaisuuskoulutuksen ja ihmisrakkaana koirana se pitää totuttaa yksinoloon jo pentuiässä. Haukulla työskentelevä koira täytyy opettaa olemaan hiljaa jo pienenä, jotta haukkumisesta ei tulisi ongelmaa koiran kasvaessa aikuisikään.

Kaiken kaikkiaan islantilanen on täydellisen kokoinen, -näköinen ja -luonteinen koira, kun sen perustottelevaisuuden muistaa opettaa jo pentuna. Rakastavampaa perheenjäsentä on vaikea löytää.