Kissat

Turkkilainen van on rotu, joka alkoi kiehtoa minua vuonna 2007. Olimme hankkineet pyhän birman pennun ja jouduin toteamaan että unelmieni kissa on jotain muuta. Kissassa täytyy olla enemmän luonnetta ja asennetta kuin pyhässä birmassa on. II-kategoria tuntui silti omimmalta ja kissarotuja selaillessa turkkilainen van tuntui heti omalta.

Turkkilainen van on vanha luonnonrotu, jonka alkuperä on Turkissa Van-järven rannalla. Rotua alettiin jalostamaan 1950-luvulla Iso-Britanniassa, josta rotu on levinnyt myös muualle Eurooppaan. Suomeen ensimmäiset van-kissat saapuivat 1980-luvulla. Rodun populaatio Suomessa on pysynyt melko pienenä verrattuna moneen muuhun II-kategorian rotuun verrattuna.

Vanit ovat leikkisiä, eloisia, vilkkaita ja oppivaisia. Siitä löytyy sopivasti “koiraa” ollakseen hyvin seurallinen ja läheisyydenkipeä, mutta se on kuitenkin Kissa isolla K:lla. Se ei heittäydy heti kaikkien vieraiden syliin silitettäväksi, mutta omistajiensa kanssa se heittäytyy täysin vanuteltaksi.

Vanit tunnetaan usein mieltymyksestään veteen. Innostus veteen on kuitenkin yksilökohtaista eikä kaikki vanit suostu edes astumaan veteen.